Bilebändin päiväkirja

Kuopiossa ei oltukaan hetkeen käyty, joten oli aikakin käydä tsekkaamassa, millainen on nykyään meininki paikallisessa Ilonassa. Keikka-auto Enterprisen pyyhkijäsaaga jatkui valitettavasti edelleen, mutta onneksi puoli tuntia ennen lähtöä sain viestin, jonka mukaan auto pyyhkijöineen oli kunnossa ja pääsisimme sillä matkaan. Huh! Hain Armadillon kyytiin suoraan töistä, auto käytiin heittämässä täyteen ja sitten startattiin kohti Kuopiota. Ensimmäinen tauko pidettiin vasta Hankasalmella! Perinteisesti Jari-Pekalta viinat ja röökit, siis.

Pimeys laskeutui käsittämättömän aikaisin, mutta löysimme silti tiemme perille. Kamat kaksin sisään ja pystyttämään. Tässä vaiheessa homma ei tuntunut juhlalta: talon kamat olivat levällään, lavalle ei saatu valoa ja kukaan ei kertonut mistään mitään. Tai toisaalta: meitä ehdittiin varoitella siitä, että “ei täällä käy nykyään ketään, kilpailijat on avanneet kaksi paikkaa ihan naapuriin”. Saimme kuitenkin tsekkejä myöten asiat kuntoon kahdestaan ja talon valotrussit myöhemmin havainnoituina olivat jääneet ihan sinne lavan kulmalle, mihin ne laitoimmekin. Kytkemättä. Outoa.

Tsekistä suuntasimme King’s Crownin maittavalle appeelle, siitä hotellille toviksi ja edelleen bäkkärille odottamaan itse keikkaa. Bäkkärille ilmestyi kohta myös Timba Kaakkobumba, joka oli tulossa toisenlaisen konsertin kenraaliharjoituksesta. Melkoista! Mies oli kuitenkin valmis keikalle, joten starttasimme 00.15 oman show’mme. Jossain päin Ilona-kompleksia oli vietetty pikkujouluja, joten kansaa oli jo vähän paikallakin ja onneksemme näille ehkä keskimääräisiä Ilona-kävijöitä vanhemmille yleisön edustajille suomirokkipainotteinen kattauksemme tuntui toimivan hyvin alusta asti! Laitoimme menemään, minkä taisimme ja oikeastaan homma oli hanskassa koko keikan ajan: väkeä ei ollut valtavasti, mutta se oli hyvin mukana ja perinteiset The Coveralls -keikan tunnusmerkit olivat läsnä. Tuuraajat Armis ja Timba vetivät taas hienosti ja itsekin taisin pysyä jotenkin heidän mukanaan. Encorea vaadittiin ja se annettiin. Kiitos Kuopio!

Matkani lavalta bäkkärille kesti noin 5 minuuttia, koska otin vastaan minulle tiskillä tarjotun Fernetin (kiitos Kopi!). Tällä välin Timba oli jo ehtinyt karata yhden hengen huoneeseensa, mikä ei ollut ihme: miehen herätyskello soitti aamulla ennen kuutta.

Armadillon kanssakaan jatkot eivät olleet varsinaisesti hurjat ja seuraavana päivänä olimme jo ennen yhtätoista laittamassa kamat nippuun ja ajamassa kohti Tamperetta. Hyvä reissu. Kiitokset Ilona, Armadillo ja Timba!

-Vili