Bilebändin päiväkirja

Heräsin ja tajusin ehtiväni aamupalalle. Koska olin jo hereillä ja mukanani oli mitä erilaisempaa harrastevaatekalustoa, kävin myös jumppaamassa hotellin kuntosalilla. Siellä oli miellyttävän hiljaista. Sitten palasin huoneeseen, missä heräilivät myös Jouni “Vainaa” Oittinen sekä Ansso “Anssi” Tuonainen. Läksimme Lontooseen laittamaan kamamme nippuun.

Kamapuuhailut sujuivat omalla painollaan ja juttumme pysyivät  laadukkaina (esim. “laa-laa”). Ensimmäinen pysähdys oli olosuhteiden pakosta keskuudessamme vähemmän suositulla ABC-huoltamohirvityksellä, missä nautimme välttävää ruokaa ja toistemme ei-ihan-ainutlaatuista seuraa. Sitten Jömpylä “ajan pitkät matkat koska tahdon niin” Oittinjewitz ohjasti meidät halki Itä-Suomen aina Nurmekseen asti.

Lempi-ravintola vaikutti viihtyisältä ja saimme vähän haettua jo alkulämpöäkin painimalla lavaelementtien kera. Lopulta ne asettuivat riittävän kookkaaksi lavaksi ja soundcheck sujui, jos sana on vapaa Herra kaasupalmu, mainiosti. Myös pizzat ja kuha maistuivat. Majoitus löytyi Bomban maisemista toiselta puolelta kaupunkia. Onneksi seurueesta löytyi myös ajokuntoinen kelpo kuski eli minä. Modernin auton käynnistyslaitteisto hieman hämmensi, mutta onneksi olimme tiellä moottori sammuksissa poikittain vain kerran.

Itse keikka ei jättänyt liiemmin jälkipolville kerrottavaa. Soittaminen ja erityisesti sen suorittamisessa kämmäily oli kyllä hauskaa, mutta sympaattinen ravinteli oli valitettavan tyhjillään. Toisen setin lopuksi olimme sentään saaneet lavanedustalle jonkin verran liikettä, joten maataan ei tarvinnut keikan jälkeen myydä (eikä vuokrata). 

Nukkumispuuhat kutsuivat pian keikan jälkeen, jotta aamulla kelpasi nopean aamiaisen jälkeen syöksyä roudamaan ja kotimatkalle.

Kiitos pääsiäinen!