Olin ainakin henkilökohtaisella tasolla kuullut hyvää Uudenkaupungin tuoreehkosta M’Ukista ja kun sinne keikka kesälle ilmaantui, tuntui mahtavalta päästä Ugiin pitkästä aikaa – Kahvelin legendaarisista “alkuaikakeikoista” kun oli kulunut jo vuosia. Matkaan kelpasi lähteä perussettiä kevyemmällä kuormalla kun äänentoisto löytyi jo paikanpäältä ja Anttoa tuurannut Timokin tuli paikalle omalla kyydillään. Hain Jonin Nokialta matkan varrelta ja suuntasimme halki satakuntalais-varsinaissuomalaisten maisemien. Ugi ja määränpää löytyivät helposti ja Timokin oli jo paikalla. Vastaanotto oli ystävällinen ja lava kelpoisa. Niinpä teimme tsekkimme onnistuneesti ja saimme sen päälle maittavaa pitsaa sekä kerrassaan maistuvia janojuomia. Majoituskin oli mainio. Kyllä artistin kelpasi!
Aloitimme settimme puolen yön jälkeen ja meininki vaikutti heti hyvältä. Hyvään meininkiin kuului toki myös pienet lieveilmiöt (joku yritti lavalle, lavaveteni kaadettiin kitarakamojen päälle jne.), mutta onneksi nämä jäivät hyvän meiningin varjoon. Kuuma oli, ihmiset hyvällä tuulella ja puolituttujakin melkein-kotikulmilta paikalla – näiden kanssa kelpasikin vielä vaihtaa juttua ja juoda janojuomaa keikan jälkeen. Timba hoiti bassotontin mainiosti ja kaikki oli jotenkin niin monella tapaa kohdallaan, että nukkumaan sai mennä hyvillä mielin: varsinkin kun roudauksen sai tehdä vasta seuraavana päivänä. Näin tapahtuikin.
Suurkiitos M’Uki, nähdään taas!
-Vili