Bilebändin päiväkirja

Jony otti ja lähti Euroopan-kiertueelle, joten olisimme pulassa, ellei meillä olisi olemassa vanhaa kunnon Samu “Armadillo” Honkoa. Tuota tuurausten erikoismiestä, joka ehti vakijäsenenäkin bändissämme piipahtaa vuosia sitten. Armadillo lähti siis mukaamme Vammalan Seurahuoneelle.

Normaalista poikkeavaa (monellakin tapaa tulkittuna, toki) miehitystä lukuunottamatta päivän keikkaosuus starttasi perinteisesti. Heppuleita kyytiin, kamoja kyytiin, Vammalaan, kamoja pois kyydistä ja niin päin pois. Tsekit menivät suuremmitta ongelmitta ja Armadillo oli aivan liekeissä hyvästä monitoroinnistaan. Valo-ohjausta normaalisti tietokoneellaan ohjaava Jony korvattiin siinä hommassa uudella jalkaohjaimella, joka onneksi etukäteen tehdyn tutustumisen jälkeen ajoi asiansa mainiosti. Kyllä kelpasi valmistautua keikkaan! Ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi – onneksi Armadillo hoiti sen, mikä meiltä muilta meinasi jäädä…

Keikkavalmistautuminen oli rauhallista. Teimme Tretjan “vuosi bändissä” -etapin kunniaksi haastatteluvideon, jonka lopullinen tulos löytyy YouTubesta. Muuten otimme, kuten Ansso-vainaa sanoisi, “iisisti” ja kokoonnuimme varsinaisesti yhteen vasta puoliltaöin, kun oli määrä painaa ensimmäinen setti ilmoille.

Vanha tuttu kaava toteutui äärimmäisen perinteisesti: varttia ennen vetoa sali oli lähes tyhjillään, mutta heti kun soitanta alkoi, väkeä olikin paikalla ja heti saatiin ihan hyvä tanhuvaihde päälle. Soitimme myös ensimmäistä kertaa Armadillon kanssa muutamia hänelle uusia biisejä ja nämähän toimivat aivan mainiosti nämäkin.

Yksi illan kohokohdista oli Poju-artistin moderni klassikko, sofistikoitunut huipputeos “Esson baariin”, jota oli testattu aiemmin vasta yhdellä keikalla, emmekä ollut oikein varmoja miten se ns. lähtee. Nyt lähti, yleisö sekosi kumman täydellisesti ja encoreita myöten meininki pysyi muutenkin katossa varsinkin loppuillasta.

Tretja oli tällä kertaa ensimmäisenä nukkumassa, itse vierailin lähigrillillä ja Samun kanssa löimme vielä kamoja kasaan ihmismassojen hälvettyä pihalle huutamaan. Vähän unta väliin, sitten aamupalaa ja roudaushommaa ja lopulta kotiin. Kiitos jälleen Vammalaan, kyllä näitä keikkoja kelpaa tehdä!

-Vili