Tammikuun pakkaset eivät pysäyttäneet sananmukaisesti riutunutta coverbändiä. Vilin äänijänteet olivat pitkään jyllänneen flunssan jäljiltä riekaleina ja paikalle oltiin hälytetty ansioitunut huumorihemmo Arto Järvinen. Itsellä oli tiehyeet täynnä limaa ynnä paskaa ja Joni-poni oli ilmeisesti roudannut aasinsiltaa myöden Jeesusta Kapernaumiin, kun alaselkäänsä kovin valitteli. Retkueen koon täten kasvettua neljään, oli auton pakkaus aiheuttanut pieniä ennakkohuolia, mutta Enterprise osoittautuikin vallan sopivaksi jopa The Coveralls big bändille kamoineen päivineen. Helpotusta toi toki Londonin oma PA ja monitorit, minkä myötä omaa kamaa saattoi jättää huoletta varastolle. Helppoa, eikö?
Aikataulusyistä päätimme mennäkin ensiksi syömään ja sitten vasta kasailemaan, mikä toi mukavaa vaihtelua jo pinttyneisiin rutiineihin. Toki neljännen jäsenen läsnäolokin toi jo virkistävää tuulta perinteisimpiin tyhmäjuttuihin. Burger maitti ja seurueen oli hyvä siirtyä Londoniin ravintolapäällikkömies Jeremiaan huomaan. Kamat pystyttyivät jouhevasti pientä laulukiertosäätöä lukuun ottamatta. Onneksi “meillä on siihen koulutus”. Suhteellisen kiiruusti kuitenkin saimme ajella auton Cumuluksen parkkihalliin (mahtava keksintö kun pakkasta on -27) ja ottaa huoneet haltuun, sillä kello lähenteli jo puolen yön krouvia.
Saavuttaessa yleisömäärä ei luonnollisesti Woodstock-lukemia hätyytellyt, mutta yllättävän paljon silti ennakkoon aina parjattuun tammikuu-perjantahin nähden. Keikkavihta kainaloon ja lauteille. Jyväskyläläiseen tapaan tunnelma oli oitis vastaanottavainen ja tanssilattia oli mukavan kansoitettu. Arto hoiti päävastuun laulutöistä ja mallikkaasti hoitikin. Vili otti kontolleen räppimiehen roolin ja tempaisipa Zombeja-kappaleenkin varsin mainiosti kuntoonsa nähden. Hauskaa piti niin lavalla, kuin tatamillakin! Keikan jälkeen otettiin oluet ja morjesteltiin vanhoja tuttujakin pitkästä aikaa. Hotellilla käynnisteltiin youtube-klassikkoja, mutta vain hieman ja maltilla. Kyrväytimme Jonin kanssa huoneestamme sulakkeen, mikä lienee rokein hotellijuttu tämän bändin historiassa. Ja ihan ittellänsä vielä kyrvähti. Neito respasta toi avaimet uuteen huoneeseen. Rok rok rok.
Jyväskyläviikonloppu ei ole Jyväskyläviikonloppu jos Sohwissa ei päivällistele. Niin myös tällä kertaa. Omalle lautaselle eksyi maksaa mikä olikin varsin hyvä, vaikka mieli tekikin sanoa, että aika paljon tää maksaa ollakseen ihan vaan sisäelintä paistinperunoilla. Ammattilaismaisesta ja ystävällisestä palvelusta tietysti pisteet. Vili paineli katsomaan paikallista futsalpeliä ja muu porukka oman Ilves-fiksaationi perässä hotellille tabletin äärelle kiekkopeliä seuraamaan. Aijjai kendojanarit keppitappelee ai! Illan tullen painelimme Londonille tekemään ns. varmuustsekin, että vehkeet toimisivat eilisen tapaan sulavasti. Sitten olikin jo aika taas syödä. Syömisestä ei välttämättä kaikkea mahdollista riemua irti saa jollei ruokailujen välissä harrasta mitään kuluttavaa, mutta tämä ryhmä ei lautasille sylje, varsinkaan, jos kyse on työsuhde-edusta. Jälleen maitti ja vatsat täynnä vyöryimme työpaikalle.
Väkeä oli lauantaiseen tapaan mukavasti ja keikkameininki ainakin yleisön puolella käynnistyi eilistä kiimaisemmin. Touhu kulkee sen verran hyvällä rutiinilla, että mainittavia huomioita on vaikea esille nostaa. Hurtti humoristi Järvinen oli elementissään. Huulet värisi ja vuoristoradalla matkustettiin. Merkillisin ilmiö mihin näillä keikoilla joskus törmää on se, että superkiimaisenkin keikan jälkeen voi encore-vaatimukset jäädä olemattomiin. Niin kävi myös tänä viikonloppuna. Vaatikaa lisää jos tykkäätte! Kyllä meiltä yleensä ainakin yksi irtoaa. “Soittakaa ny kun kerrankin saatte!”
Summa summaarum Summasen Raimona voi sanoa, että ei matka tapa, vaan matkattomuus. Hauskaa oli ja toivottavasti vielä näin ns. tuplaviikonlopunkin muodossa. Kiitos Jyväskylä! Kiitos Jeremias! Kiitos Artsi! OoHO Vilsso! Haloo Ortio! Kiitos Kikka! Kiitos hymiö! Kiitos näkemiin!