Saakeli, että väsytti. Kevään keskelle tullut kesäkin oli loppunut ja jouduin lähtemään keikkareissulle sateenvarjon kera. Olin muutenkin huonosti varustautunut. Jätin kotiin niin takin kuin piponkin, “eihän siellä tarvitse ulkona olla”. Vakiautomme Enterprise odotti kuitenkin huoltoa ja uusia renkaita, joten matkasimme tälläkertaa kuljettimella nimeltään CAIIIIII, joka siivilitoimessaan palvelee Jonyn henkilöautona. Tämän johdosta puikkelehdin reppu selässä ja sontikka ojossa lähimmälle bussipysäkille ja nappasin onnikan numero 13 kohti treenikämppää.
Treeniksen edustalta bongasin CAIIIIIISSA sadetta pitelevän renttukaksikon: Jonyn ja Timon, joista jälkimmäinen oli taas kerran matkassa Ansson tuuraajana. Heittelimme kamat autoon ja lähdimme kuljettaja-Jonyn johdolla kohti Keski-Suomea. Matka sujui ainakin allekirjoittaneella melkoisessa väsymyssumussa, mutta jälkikäteen mietittynä on helppo todeta, että kollegoidenkaan tekemisistä ko. siirtymän aikana tuskin jäi mitään aikakirjoihin.
Koska Jyväs-Londoniin roudaillaan nykyään myöhään, aloitimme ruokailulla. Illan suurin jymypaukku liittyykin tähän hetkeen: kukaan soittajista ei ottanut ruoan seuraksi alkoholijuomaa. Näin ollen einehtiminen tapahtuikin ilman hihityskohtauksia ja pääsimme kohta monipolviseen (ovi-hissinovi-hissi-lava..) roudaukseen käsiksi. Kasasimme kamat ja kuulostimme ainakin omasta mielestämme soundin suhteen helvetin hyviltä. Kello oli jo kerennyt lähemmäs yhtätoista, joten otimme seuraavaksi hotellin haltuun ja siirryimme Hemingway’s-pubiin katsastamaan Jonyn tunteman duon soitantaa. Ehdimmekin nähdä peräti muutaman biisin, kun jo oma keikka kutsui. Ravintolapäällikkö-Jeremias nähtiin ovilla ja hän tuumasi että “nyt on väkeä”. Tämä loi positiivista karmaa ympärillemme.
Kipusimme lavalle ja laitoimme tahnut käyntiin. Nyt ei tarvittu varoaikoja: meininki yltyi välittömästi sangen nautittavalle tasolle ja jengille tuntui kelpaavan koko repertoaarimme. Päivän väsymykseni oli hetkellisesti kuin pois pyyhitty ja ylipäätään ottaen keikkaan voi olla tytyväinen vähän kaikilla tasoilla: yleisö, tunnelma, oma suoriutuminen … eläimet ja kaikki! Encorea vaadittiin, vastasimme Tapsalla ja painuimme takahuoneeseen kuin hionneet siat (voit korvata sanan kuin pilkulla ja me-sanalla). Ei ottanut kovinkaan pitkään, kun koko porukkamme oli jo hotellilla ja nukkumassa.
Mutta: saakeli kun oli hauskaa – tätä lisää! Kiitos!