The Coveralls -räminäryhmä suuntasi kohden Jyväskylää viettämään viikonloppua viikontakaisen Seinäjoen-reissun malliin. Asetelma oli todellakin hyvin sen kaltainen. Poimin kyytiini Tampereelta iloisen hippiveljeskunnan Vorssi-Tuonainen ja suuntasin Ralls-Mazdan keulan kohti Keski-Suomea. Jämsät siinä vilistivät. Korpilahdet. Mitä niitä on. Matka meni mukavasti ja pian olimmekin jo kahden illan keikkapaikamme, Londonin, maisemissa. Sisäänpääsy oli hieman mutkikasta, sillä ilmoitettu yhteyshenkilö “oli Balilla”. Noh, vihdoin saatiin yhteyksiä muihin ja painuimme odottamaan ovien aukenemista keikkamestan ruokailukumppaniin, joka oli – yllätys, yllätys – Gringos Locos! Kyllähän se meni alas, mutta toivoimme salaa, että kohdallemme ei osuisi enää pidempää, kolmen viikonlopun GL-putkea.
Saimme ajan tapettua eineen äärellä ja meidät päästettin sisään Londoniin. Roudasimme hissillä. Ville jäi jumiin. “Ottakaa kamat irti hissin seinistä”, neuvottiin. Johan saatiin Ville takaisin. London vaikutti arveluttaviin tarkoituksiimme sopivalta. Kytkeydyimme paikan PA-laitteistoon. Antto vaihtoi kieliä. Bassoonsa. Panimme äänen kuulumaan, hyvin se tuli. Kuulostimme vähän kuin orkesteribändiltä ja yhtyepumpulta. Jeejee. Tuossa tuokiossa olimme valmiita. Otimme hotellin haltuun. Sain yksiön, mitä tuuletin. Kuskin (ja ehkä laulajankin?) etu. Päätimme käväistä odotellessa yksillä oluilla. Naapurin Poppari olisi kiinnostanut tsekata, mutta sielläkin oli esiintyjä, emmekä nuukina miehinä halunneet maksaa yhden kaljan vuoksi sisäänpääsyä. Lopulta tiemme johti Old Bricks Inniin, josta tulikin viikonlopun ajaksi lähes kantapaikkamme. Sieltä sai monenlaisia oluita, mikä miellyttää muusikonretkua monasti.
Oluet nautittuamme suuntasimme keikkapaikalle. London tarjosi asiakkailleen eri ympäristöjä: live-puoli (missä soi yllättävänkin autenttinen discomusa, kun bändi ei ollut lauteilla), karaokepuoli ja mikä lie suomi-pop-puolikin vielä. Siinähän sitä. Soittoajaksemme valikoitui varttia vaille kaksitoista. Alkunauha soimaan (pienellä ajoituksenhakemisella yhteispelissä DJ:n kanssa) ja sitten Pop-musiikki raikaamaan. Lähti ihan kivasti. DJ hoiti valaistuspuolta mallikkaasti. Saimme ihmisiä puolellemme. Jatkoimme hittikimaraa. Hyvin meni. Meininki ei ollu varsinainen mellakka, mutta kivasti saatiin jengi kreisipailaamaan. Eihän siinä voinut kuin sanoa: kiitos! Encorea ei ehditty ihmetellä, kun discot laitettiin soimaan. Ei se haitannut. Otimme oluet ja vaihdoimme asiakkaiden puolelle, missä oli tuttuja niin omilta kotikonnuilta kuin Unkaristakin. Sovimme samaan pöytään. Ville hoiti tarjolle shotteja. Vähän vielä jatkoimme Vorssin ja Ansson huoneessa, mutta sitten voitti uni. Pojilla ilmeisen myöhään. Antto diggaili Behemothia.
Aamulla heräsin tapojeni mukaisesti turhan aikaisin. Katsoin Youtubesta Rock-Suomi -ohjelman Raskas sarja -jakson. Innostuin. Puoli yhdeltä lähdimme sovitusti koko joukkion voimin yhteislounaalle meille suositeltuun Sohwiin. Se vaikuttikin perin oivalta paikalta. Valitsimme henkeen sopivat annokset, kyytipoikana nautimme raikasta olutta. Kyllä kelpasi. Ruuan jälkeen Vorssi meni maate ja Tuomaisen kanssa muodostamani Ralls-penkkiurheilukaksikko Monnarille futsal-liigapelin ääreen. KaDy otti pataan GFT:ltä. Peli oli tylsempää kuin Seinäjoen kakkosdivarimatsi. Vaadimme enemmän tunnetta ja suunsoittoa!
Pelistä saimme kyydin keskustaan, mistä kiitos Tapsalle. Haimme Ansson kanssa olutbaaria. Etsintä sujui erittäin huonosti, meille suositeltukin taverna oli kiinni. Etsimme. Päädyimme lopulta taas Bricksiin. Siellä olikin mukavaa. Joimme vähän olutta. Enemmänkin. Paikalle pelmahti tuttuja. Otimme vielä yhdet jos toisetkin. Heräsin hotellihuoneesta kummissani. Pesin kasvoni kylmällä vedellä. Keikkaan oli puolisen tuntia aikaa. Soitin pojille ja sanoin saapuvani paikalle. Pelotti. Olo oli todella jännittävä.
Saavuin Londoniin. Pojat nauroivat. Skarppasimme. Otin keikkajuomaksi vettä. Menimme lavalle ja tajusimme kansaa olevan vielä edellisiltaa kosolti enemmän. Sehän kelpasi. Paiskoimme menemään, minkä taisimme. Jengi tykkäsi. Me tykkäsimme. Vesituoppini loppui noin kahden biisin jälkee. Tunsin kuolevani. Varastin Villen ja Anton juomia. Olo oli hutera, mutta tein parhaani ja poikien mukaan selvisin kunnialla. Jengi tanssi ja lauloi mukana. Olisivat halunneet selkästi jotkut heviä, perhana Huumoripitoiset keskisormet vilkkuivat, kun Enter Sandmanimme paljastuikin Marraskuuksi. Olemme yllätyksiä täynnä. Hauskaa oli. Encorea vaadittiin. Sitä annoimme. Hyvä fiilis. Keikan jälkeen tasoitteluolut ja maate.
Aamun roudaus löi kasvoille illan menestystarinan jälkeen. Mesta oli täynnä lasinsiruja. Löimme rensselit kasaan ja lähdimme kohti kotikontuja. Jyväskylä miellytti meitä suuresti. “Laitan raporttia eteenpäin, että tulette uudestaan, oli hyvät systeemit”, kommentoi ravintolavastaava. Nähkäämme, Jyväskylä!