Bilebändin päiväkirja

Olin suunnittelut päiväni kulun ovelasti ja astuin Enterprise-keikkamobiiliin roudaukset välttäneenä Ylöjärven Urheilutalon pihassa. Olimme vitosdivarin kiihkeässä futsalkamppailussa hävinneet FC Vapsin porukalla sarjakärki Ylöjärven Ilvekselle vain niukasti. Olimme Ylöjärvellä vielä pakotettuja käymään kaupassa, mutta täydennettyämme varsinkin nestemäsiä varastojamme pääsimme liikkeelle. Kuskina toimi Jony “Jouni-vainaa” Oittinen.

Ilona putkahti Seinäjoen keskustasta esiin ja missasimme muinaisia perinteitä kunnioittaen aluksi oikein risteyksen. Mukavan nostalgista, Hyvä Jony! Seinäjoen Ilonaa on vähän vuosien varrella vaivannut sellainen “kaikki ei ole aina ihan viimeisen päälle” -asetelma, mikä palasi vahvasti mieleen kun pyrin saamaan roudausovea auki kompleksin ruokaravintolan puolella. Noh, onneksi lopulta ovi aukeni ja sen jälkeen kaikki sujuikin tänä kyseisenä iltana aivan mainiosti, joten ei pahaa sanaa Seinäjoesta! Kuulostimme tsekissä mainiolta (paikan PA:n uusiminen taannoin teki kyllä todella hyvää) ja suurempia ongelmia ei ilmennyt. Niin ollen viitsin samalla myös pystyttää äänityskaluston ja yhden kameran, josko jälkipolvet palkittaisiin jollakin turhalla biisitallenteella.

Kamojen valmistuttua ruokailimme yläkerrassa onnistuneesti ja juomatkin saimme taas henkilökuntahintaan. Valoisaa. Tämän jälkeen siirryimme hotellille ja teemana oli tällä kertaa alkoholin nauttiminen porukalla – sitä kun ei omien askeesieni takia oltukaan yli vuoteen kokeiltu. Se tuntui hämmästyttävän tutulta ja onnistui niin hotellilla kuin takahuoneessakin. Takahuoneen oven paikka oli uusittu, mikä helpotti kulkua ja toimi. Kiitos.

Showtime oli mukavasti “jo” 00.15 (tämä siis Ilona-rafloissa oikeasti aikaista) ja polkaisimme settimme käyntiin melko tyhjälle salille. Lavalla oli kuitenkin hauska soitella ja saimme myös intoa toistemme hauskoista soittovirheistä, hölmöistä spiikeistä ja muusta asiaankuuluvasta. Laulaminen tuntui sangen vaikealta, mikä kuuluu äänestä vielä tätä kirjoittaessakin. On se taas taakka tuo laulanta. Setin alkupuolisko sujui yleisesti ottaen mukavissa, mutta yleisömeren kannalta vähän vaatimattomissa merkeissä; onneksi kuitenkin muutamien tyyppien aktiiviedustajisto pisti meininkiä yllä ja houkutteli lisää väkeä mukaan.

Setin loppupuolella olikin mukava havahtua siihen faktaan, että porukka on lisäänyt merkittävässä määrin – ja nehän laulaa mukana kunnolla ja kaikkea. Viimeiset biisit vedettiinkin jo suorastaan melkoisella meiningillä ja sen jälkeen kelpasi laittaa kitara telineeseen melko maireana. Hyvä! Jatkoilla bäkkärillä ja hotellilla sitten ns. vauhti kiihtyy ja juttumme huononivat niin paljon, että niille sopivaa kellaria ei todennäköisesti nukkumishetken jälkeen enää olisikaan löytynyt.

“Aamulla” roudaamassa nähtiin hieman vähemmän elinvoimainen The Coveralls, mikä sekin oli melko nostalgista. Oliko sitä varsinaisesti ikävä – jaa-a.

Kiitos Seinämäki!