Kun oli Lappeenrannat ja Kuopiot jo useampaan kertaan käyty, pääsimme vihdoin myös sittemmin Rallsin nykyiseksi kotikaupungiksi muodostuneen Tampereen Ilonaan keikalle. Kahdellekin! Ansso huiteli maailmalla, mutta Artsi lupautui tuuraamaan. Olin käynyt kerran katsomassa toverini Coverstars-bilebändiä ko. mestassa. Muistin paikan valtaisaksi areenaksi. Kun nyt astuin kitaralaukut käsissäni sisään, tuumasin, että ei tämä nyt mikään stadion ollutkaan. Ei paikka mikään pieni todellakaan ole, mutta aika multaa kuistit. Lavankin pystyimme kolmisin täyttämään vallankin helposti. Talon monitorit muistin luvatuksi aktiiveiksi, mutta näin ihanasti eivät asiat olleet. Niinpä lähdimme Artsin kanssa vielä Tesomalle hakemaan omat. Huono karma nosti päätään. Sillä välin Jony nohevana miehenä oli kasaillut vaikka mitä, kuten rummut. Seuraavaksi pääsimme heittämään rummut pois, jotta saimme vahingossa muualla olleen rumpuraiserin niiden alle. Soundit kuulostivat sentän erittäin hyviltä. Kun savukonetta piti kokeilla, se ei inahtanut. Huono karma. Ei saatu konetta toimimaan, tai avaamallakaan vikaa paikallistettua. Lisäksi olin unohtanut mukavasti sähkörumpuja lavastavan bassarinkalvon. Huono karma, perkele. Rannenauhakin oli jäänyt kotiin. Onneksi spydäri maistui eikä kaljakaan viallista ollut.
Ryhdyimme soittamaan puoli yhdeltä. Talon savukone pöhisti edes tanssilattialle savua, joten siitä homma ei jäänyt kiinni. Oikeastaan se ei lopulta jäänyt kiinni mistään muustakaan, vaan vedimme vähintäänkin siedettävästi, yleisö saatiin kivasti messiin ja deejiikin vilkutteli valojaan meille. Setti oli rakennettu perusvarmasti ja maaliin päästiin hyvin. Keikan jälkeen jälkihiihto jäi vähiin ja sain ajelevalta Jonylta kyydin kotiin.
Uusi aamu valkeni kirkkaana. Pyörälenkki ja Ilves-Haka -peli siivittivät itseni illan tunnelmaan, jopa niin että kotona kelpasi juoda yksi keikkakalja. Kohtasimme Ilonan ovilla. Artsilla oli mukanaan kaksi savukonetta, minulla bassarinkalvo. Saatiin loputkin asiat kohdilleen. Ja jos jokin oli kohdillaan, niin illan meininki! Kun pääsimme soittamaan, tupa oli täynnä ja meininki sen mukainen. Olipa sitten superhieno keikka! Yhteislaulut, tanssit ja taputukset tulivat kuten pitääkin. Juhlistimme tätä koko orkesterin voimin viskikolalla ja kamojen kasaamisella. Ilmeisesti henkilökuntakin antoi siunauksensa meille, joten jatkoa seurannee. Se on hienoa, se!