Jos jokin vuotuinen asia omaa erityisen paikan sydämessä, niin Kökkö Open Air. Elokuu toi jälleen tämän soittajien ja juhlakansan suosikkitapahtuman Pub Myllytuvan pihalavalle.
Aloitimme Ralls-porukalla itse asiassa toimen jo iltapäivällä, kun kävimme kasaamassa normaalikamamme seuraavan päivän hääkeikkaa varten. Sitten porhalsimme KOA-pelipaikalle, missä Sopusävel olikin jo hyvää vauhtia kasaamassa kamojaan. Odotellessa nautimme evästä ja olutta. Sitten rojut lavalle ja soundcheck. Muuten meni mukavasti, mutta lavakuuntelua ei meinattu oikein millään saada järkeväksi. Rekan lava ei ole paras mahdollinen akustinen ympäristö monitoroinnin kannalta ja kun kovakätinen rumpalisti hakkaa vieressä, esim. laulut jäävät helposti itseltä lähes kuulumattomiin.
Kävimme seuraavaksi tahoillamme hieman rauhoittumassa ja sitten vaelsimme kohti juhlapaikkaa. Väkeä oli jo mukavasti, mikä oli helppo päätellä (heh) muodostuvista jonoista oluentarjoilupisteille. Homma oli kuitenkin jälleen tehty järkevästi ja ulkoa löytyi paitsi tuttu lisäoluthana, myös pyttipannua. Mainiota! Kun alkunauha lopulta jyrähti soimaan kymmenisen minuuttia klo 23:n jälkeen, asetelmat näyttivät erittäin hyviltä.
Starttasimme pitkästä, pitkästä aikaa All The Small Things -rallatuksella. Siitä jatkoimme settilistaa, jonka olin varta vasten koittanut rakentaa selkeää meininginnousua silmällä pitäen. Ensimmäinen lähes aivan tuore biisi kuultiin, kun Pidä huolta raikasi ilmoille aloitussetin loppupuolella. Tuntui maistuvan! Ko. ralli jääkin varmasti tehokäyttöön Ralls-keikoilla. Tunnelmaa löytyi, mutta itseä hieman kaiversi se, että omaa suoritustaan lavalle ei juurikaan kuullut.
Toiseen settiin latasimme entistä enemmän meininkiä. Todellinen yllätyspommi kuultiin setin alkupuolella, kun eturivin “Siwan pihamaa!” -huutoihin annettiin vastaus. 17-vuotiaana kynäilemäni Äetsä-klassikko (tässä yhteydessä omasta biisistään ehkä saa sanoa niin, kunhan huumori muistetaan) sai ensimmäisen live-esityksensä ikinä ja hauskaa oli. Meininkiä jatkettiin tutummilla ralleilla, joskin ensiesityksensä sai Jenni Vartiaisen hieno Missä muruseni on, joka sai sekin hyvän vastaanoton. Encorena paiskottiin parikin biisiä.
Encorenkin jälkeen taputus vaan jatkui! Kello oli jo paljon, mutta päätimme repäistä vielä Pohjois-Karjalan ilmoille. Tämän jälkeen kelpasi suu muikeana fiilistellä mahtavaa meininkiä. Tuhannet kiitokset kaikille ihmisille, teitä oli paikalla kerrassaan uskomaton määrä!