Bilebändin päiväkirja

Ilmassa oli mukavaa henkäystä niin tuoreuden kuin vanhojen muistelun osaltakin, kun pääsimme taas korkkaamaan uuden keikkapaikan, joka henki mukavaa vaihtelua jättiyökerhojen lomaan – aivan kuten Kökkökin viikkoa aiemmin. Lisäksi mukanamme oli studiohommissa viihtynyttä Jonya tuuraamassa Armadillo Honko, mikä osaltaan kuljetti fiiliksiä muutaman vuoden taakse, kun Armis teki enemmänkin keikkoja The Coverallsin riveissä.

Jouduin pitkästä aikaa laittamaan kuljetuskuntoon oman sähkörumpusettini, joten myös soundipolitiikka oli siltä osin taattua mennyttä maailmaa. Ensin pihaani ilmestyi Armis ja hetkeä myöhemmin Ansso. Lastasimme kamat autoon, haimme treenikseltä lisää ja suuntasimme kohti Harjavaltaa.

Holvi löytyi helposti, joten pääsimme ryhdyimme roudaus- ja pystytyspuuhiin. Lavalle mahduimme juuri ja juuri sopivasti ja hieman sokkeloinen ravinteli tuntui aivan kotoisalta ja arveluttaviin tarkoituksiimme sopivalta. Vaikka varsinkin aluksi valmistelut etenivät mukavasti ilman huolia, saimme lopulta tuhlattua aikaa huomattavasti tavallista enemmän ja allekirjoittaneelle sattui vielä ikävästi pari keikan kulkuunkin vaikuttanutta kämmiä.

Noh, lopulta kaikki oli valmista ja kertasimme ystävällisen karaokevetäjä-/DJ-miekkosen kanssa illan vaiheet. Show olisi vain tunnin mittanen ja aloittaisimme yhdeltä. Tämä sopi mainiosti. Baarissa kun oli tarjolla kaikille kaikkea: alkuun karaokea, sitten bändi, ja lopulta vielä diskomenoa. Käy.

Ruokailu oli mallia “etninen”. Paikka tarjoili myös olutta, mikä ilahdutti. Aikaa jäi tapettavaksi, joten valtasimme bäkkärin ja hassuttelimme ruskeiden pullojen äärellä. Armadillon edellisistä kerroista oli sen verran aikaa, että pääsimme yllättämään miehen “uusilla” videoilla. Onko sulla korttia, pakkoja, korttia?

Lopulta keikka-aika koitti. Läksimme lavalle ja olimme päättäneet aloittaa suoraan karaokevetäjän spiikin jälkeen Pop-musiikkia -kappaleella, sillä alkunauha ei ollut Jonyn puuttuessa tullut mukaan. Äänentoistojärjestelmämme oli hiljainen. Pyysimme DJ-musiikkia ja pyörittelimme päitämme. Lopulta tajusin, että alkunauhakokeilun (kun en ollut vielä tajunnut, ettei enää viisua omasta puhelimestani löydykään) jäljiltä eräs nappula oli jäänyt väärään asentoon. Jari Porttilan ja Mika Häkkisen dialogin sanoin: “Harmittiko”? “No arvaa”!

Saimme kun saimmekin keikan viimein käyntiin. Seuraavana huomasin henkilökohtaisella tasolla pari muutakin ongelmaa: olin luottanut oman korvanappikuunteluni olevan vanhoilla säädöillä kohdallaan, mutta unohtanut täysin rukanneeni laulusoundeja edelliskeikan jälkeen. Tämän seurauksena Antto tuli korviini sangen lujaa, oma lauluni taas ei. Tämän seikan kanssa pystyi kuitenkin elämään. Toisin kuin sen, että huonon teippauskohdan takia korvanappini meinasivat repiä korvani irti aina kun niiden johto tarrasi ikävästi kitarahihnaan. Korvatkin ovat kuitenkin vielä tallella.

Näistä – isossa kuvassa kuitenkin pienistä – ongelmista huolimatta itse keikka sujui kovastikin positiivisissa merkeissä. Naisvaltainen yleisö oli alkutahdeista mukana menossa ja ohjelmistomme tuntui istuvan iltaan mainiosti. Armadillo hoiti vakanssinssa hienosti ja biisit tuntuivat tulevan kivuttomasti vanhasta muistista. Fiilis oli hyvä ja encore-pyynnöt niin mittavat, että ylimääräisen numeron esittämistä ei todellakaan tarvinnut arpoa. Hieno meininki! 

Encoren jälkeen meno keskittyi mukavasti tanssilattialle vähän kauempana soitantalavasta, joten mukavan rauhallisesti pääsimme siirtymään “maate”, eli hassuttelemaan lisää. Seuraavan päivän roudauksessa väsymys huokuikin jokaisen pelimannin kasvoilta. Matka Tampereelle tuntui pitkältä.

Kiitos Harjavalta!