Syksy ja alkutalvi sitten Kökkö Open Airin oli päässyt livahtamaan täysin Myllytupa-keikatta. Niinpä olikin monilla adjektiiveilla kuvailtava olo, kun Enterprisen keula lipui Päätie neljäntoista pihaan; kotoisa, riemukas, mellevä! Liekeissä oli varsinkin Armadillo, jolle soittokeikka kotibaarissa oli ensimmäinen.
Saavuin paikalle kamojen kanssa hieman myöhässä, sillä olin välillä pysähtynyt palaveroimaan jalkapallosta Suur-Sastamalan sydämeen, Vammalaan. Tämän antoisan neuvonpidon (sijat 4-8 tavoitteena) jälkeen löysin itseni Kökkäriltä, missä arvon A-kaksikko oli jo sisustanut yläkerran uuteen uskoon, ennenkin hyödyntämäämme ”rokkiklubi”-asetukseen. Teimme soundcheckin ja kuulosti hemmetin hyvältä, kuten tapanamme on. Näyttikin, oli ekaa kertaa siinä tilassa bannerit ja kaikki. Sitten pistimme sisäämme särvintä ja hieman jo kokeilimme, miltä olut maistuu. Aivan hyvältä.
Residenssinämme toimi tällä pahaenteisellä reissulla läheisyydestä löytyvä Armadillon tuore asunto. Kävimme toteamassa sen hyväksi. Katsoimme Helloweenin High Live –klassikkotallennetta, Armadillo kaivoi kätköistään meille muille suunnatun (huh!) jallupullon ja Antto vaihtoi keikkahousut.
Kökkäriin valui väkeä. Tähtäsimme aloituksen tutusti yhdentoista korville. Olin hahmotellut settilistan siihen malliin, että kaikki ei olisi aivan tavallisin päin. Niinpä starttasimme Proud Marylla. Joku taisi tanssia jo ekan biisin aikana. Väkeä lappoi sisään lisää. Tiskillä asioitiin (emme me, me soitimme), lauluääntä avattiin (mekin). Setin loppupuoli vastasi jo normikeikan encorekiimaa. Jäätävän hyvä meininki! Toisessa setissä jatkettiin siitä, mihin oli jääty. Raavas mies meinasi ihan herkistyä moisesta suosiosta. Voluumia oli pakko nostaa, sillä yleisön laulu alko jyrätä bändin. Pahoittelut tästä herkkäkorvaisimmille! Kirsikkana paiskoimme kaksibiisisen Tandemi-Tippa-encoren ja poistuimme lavalta hikisinä, mutta onnellisina. Sitten olutta!
Keikkamme loppui jo aika lailla yhden aikaan, mikä oli pieni virhearvio. Noh, saatettiin sillä jopa vähentää sekoilua, eikä kuitenkaan kaikki porukkakaan kaikonnut paikalta. Rupattelimme tutut ja pakkasimme kamat. Armadillolassa oli jo alkanut tapahtua, kun sinne vihdoin pääsimme. Liityimme iloiseen seuraan ja olimme hauskoja. Paras keikka taas hetkeen!