Heinäkuun helteet toivat tullessaan vuotuisen(?) pyrähdyksen Mikkeliin. Edellisen kerran oltiin matkassa silloisessa normaaliasetelmassa Ansson ja Vorssin kanssa, viime vuonna Ansson ja Ojalehdonmmikan. Niinpä hämmensimme jälkeen pakkaa ilmestymällä Wilhelmiin Timon ja Jonyn kera. Paikka oli siirtynyt epäilyksiä herättävästi S-ryhmän hallintaan, mutta siitä huolimatta voileivät ilmestyivät tiskille. On se hienoa, kun artistia muistetaan!
Kamojen valmistuttua yllätyimme iloisesti, kun majoitus oli siirtynyt kadun toiselle puolelle. Jotenkin lyhyt etäisyys on monesti pitkää parempi! Söimme ja joimme. Otimme bäkkärin tarjoiluineen haltuun. Kohta olikin jo keikka-aika!
Lähdimme liikkelle All The Small Things -teoksella. Yleisöstä kantautui hyväksyvää nyökyttelyä, mutta ensimmäisten rallien aikana saatiin vielä varsinaista tanssilattian valtausta odottaa. Biisit menivät kaupaksi hauskan vaihtelevasti. Esim. Kotiteollisuus osoittautui tyystin virhevalinnaksi. Viimeistään setin lopussa kuitenkin esim. Tinakenkätytön siivin nyhdettiin jo isompikin väkimäärä lavan eteen, mikä antoi hyvät lähtökohdat toiseen koitokseen pienen hengähdystauon (joka sisälsi mm. ennenkin nähdyn spiikkiväittelyn) jälkeen.
Toinen setti polkaistiin perinteisemmin (tai noh, modernin perinteen (?) mukaan) käyntiin Poppimusalla. Oman hikikarpalomäärän lisääntyessä yleinen tunnelmakin nousi ja lopulta saatiin aikaan mukavat tanhut. Encoreläpsintä ei ehtinyt edes alkuun, kun DJ karautti jo seuraavat musiikit eetteriin. Bäkkärille ja olut loppuun kuulosti aivan toimivalta suunnitelmalta sekin. Itse painuin saman tien hotellihuoneeseen nukkumaan, eikä poikien jatkot myöhemmin kuultuna olleet juurikaan sen raisummat.