Edellisestä keikasta ehtikin taas vierähtää useampi kuukausi, joten oli varsin messevää saada taas Ralls-porukka aktiiviseksi. Keikkaa varten kun oikein treenailtiinkin useampaan otteeseen ja saatiin vihdoin uusia biisejäkin taas työn alle. Pieni jännitys niistä lähinnä sanojen ulkoaosaamisen suhteen jäikin keikalle, mutta pääasiallisesti fiilis oli nimenomaan odottava ja innokas.
Perjantaipäivä käynnistyi aurinkoisena. Kellään meistä ei tainnut edes olla krapulaa. No, ehkä Antolla vähän, heh. Edellispäivän treenit olivat menneet meikäläiseltä muun yleisen huonon karman lisäksi vähän mönkään, joten nyt piti saada uusi räjähtävyys keikkapäiväksi. Kävinkin heti alkajaisiksi pikalenkillä, 3 kilometriä hieman alle cooperista tuttuun 12 minuuttiin. Olo oli kuollut. Sitten lähinnä odottelinen team Tamperetta saapuvaksi.
Viiden aikaan saapui lähetystö Coveralls-mekka Äetsään. Teimme oitis tiedustelun Puuhalaan, missä Orjatori-firma kasaili jo PA:ta ja muidenkin bändien tyyppejä oli läsnä. Päivän tapahtumahan oli siis jo viime kesänä juhlittu Kaislarock, joka harmillisesti oli lupa-asioiden vuoksi täksi kerraksi siirtynyt sisätiloihin. Siis missäänhän ei ollut vikaa, ulkona vaan olisi tietysti hienolla ilmalla ollut ässä vetää. Mutta nyt oli Puuhalassakin ekaa kertaa oikein kunnon äänentoistot ja valot, vähän siistiä.
Muut bändit lainasivat Villen rumpuja, joten siksi olimme ajoissa paikalla, jotta eka bändi pääsi lauteille soundcheckiä tekemään. Antto myös antoi samalla Villelle hieman rummunviritysapua. Ville kun vielä toisen bändinsä Othernessin kera oli aikeissa tehdä demonauhoitetta lähipäivinä. Kun vapauduimme Puuhalalta, katselimme hieman Armadillon kuvaamaa edelliskeikkaa ja sitten vein Anton kiertoajelulle Äetsään. Kulttuuria.
Ehdimme nähdä vähän ekaa bändiä, pahoittelut etten saa nimeä mieleeni. Sitten kävimme vielä Kökköbaarilla nauttimassa yhdet valmistavat tuopit ja uudestaan pelipaikalle. Livebändillä vahvistettu räppikollektiivi Lepakkotiimi veti ihan mehevästi ennen meitä, mutta harmillisen vähän oli yleisöä paikalla tuolloin. Sitten alkoi oma touhu, kamat lavalle, pikainen linjatsekki ja vähän yhdentoista jälkeen lavalle. Alkuun vielä vähän jännitti. Tandemilla lähdettiin liikkeelle ja siitä hittikavalkadi jatkui. Väkeä oli taas jostain löytynyt paikalle ja varsinkin eturiveihin oikein mahtavasti, joten eihän siinä voinut kuin yrittää antaa omistautumiselle vastinetta ja hikoilla kuin sika. Jännityskin karisi viimeistään siinä vaiheessa, kun pienen lunttilapun turvin muistin Mä haluun viihdyttää -lyriikkapainajaisen sanatkin. Jengi oli loistavasti mukana kaikissa biiseissä ja joiltain urhoilta paidatkin lähtivät päältä. Mimmit tanssahteli. Heitä eturivissä piisasi. Ellen olisi näin vanha setä, uskaltaisin väittää että paikallisella naiskauneudella on tosiaankin tulevaisuutta!
Apinamiehessä vähän huudatettiin yleisöä bändiesittelyn ohessa ja yleisöhän pienen potkimisen jälkeen melttosi! Viimeiseksi säästettiin energialataukseltaan hurja Silti onnellinen ja silti taputtivat meidät vielä takaisin. Är-aa-koo-aa-äshän oli siinä pakko vielä roiskaista ilmoille. Hauskaa oli, tuhannet kiitokset mitä parahimmalle yleisölle!
Keikan jälkeen roudaamishuolet siirrettiin tulevaisuuteen. Itsemme taas siirsimme kaikkien yllätykseksi Pub Myllytupaan jatkoille. Siellä alkoikin perinteinen hämärämeininki jälleen konkretisoitua. Mahtava meininki. Sitten odoteltiin taksia sateessa, matkattiin Teemulle saunomaan, puhuttiin pehmeitä, pidettiin hauskaa ja kotiuduttiin kuudelta. Parasta meininkiä.