Lämpömittari huiteli 30 asteen celsius-lukemissa, joten The Coverallsin leirissä veikkailtiin kuuman keikan lisäksi myös tavallista lämpimämpää roudaus- ynnä muuta tointa. Ville äetsäytyi jo hyvissä ajoin ja oli kai ehtinyt jo niin Aurajärvelle kuin Kökköönkin. Vorssi! Tapasimme kanssaan kamain autoonroudauksen merkeissä ja hiki tuli otsalle vaivatta. Kamat kyydissämme siirryimme Vammalan rautatieasemalle, missä tutunoloinen hippi etsi varjopaikkaa bassokitaroineen. Nappasimme sen kyytiin ja ajoimme Huittisiin.
Roudasimme, pystyttelimme ja tsekkasimme. Hyvältä kuulosti, mielestämme. Näyttikin. Ei soittajat tokikaan, vaan valot ja savut. Niinpä pääsimme jokakeikkaiseen prioriteettiykköseen: pizzaa ja olutta. Hyvin maistui. Valitsimme ruokailupaikaksi alakerran, koska terassi oli täynnään ja yläkerran sisätilain lämpötila oli arviolta sama kuin auringon pinnan. Vorssi näytti YouTubesta pätkiviä videoita. Ruokailun jälkeen teimme ekskursion ystävämme Matin takapihalle. Matti tarjoili teräviä virvoittavia. Kävelimme takaisin. Keikka läheni, vaan alakerta ei kansoittunut. Mitä mitä, edelliskerralla väkeä oli nimittäin ollut aivan perkeleesti. Tästä voikin vetää johtopäätöksen, että futisjoukkueellani pitäisi olla saunailta joka viikonloppu. Ainakin, mikäli olemme lähellä keikalla.
Päätimme yhteistuumin henkilökunnan kanssa startata vasta varttia yli puolenyön. Jostain taas porukkaa kummasti hiipi paikalle. Starttasimme Likaiset legendat -kappaleella, josta jatkoimme tutuksitulleeseen hyökyaaltoon hittiveisuja. Ne tuntuivat innostavan väkeä, mutta aluksi ei vielä tanssilattialle saatu liiaksi liikettä. Etupöydän mimmit kyllä lauloivat mukana. Viinaa ne kaipasivat. Tai parempia biisejä. Jälkimmäisiä ei ole, viinaa taas löytyy aina lisää, jostain! Loppusetissä meno kehkeytyi jo melkoiseksi! Tanssia ja yhteislaulua. Är-aa-koo-aa-äs! Siitä sai painua tauolle mainioin fiiliksin.
Taukoa ei varmaan olisi kannattanut pitää, sillä osa porukasta oli karannut jonnekin, kenties Seken vaahtobileisiin. “Onko sellaisiakin vielä jossain”, kommentoi Antto aiheellisesti. Vorssi taisi humaltua. Vater-kapulat lentelivät. Soitto toki soi mallikkaasti. Panimme parastamme ja saimme viimein edellä mainitun etupöydällisen tyttöjäkin joraamaan. Hyvä! Samaan syssyyn sullottiin Offspringit ja Kaijakoot. Encorea vaadittiin, Tippa tapettiin. Kiitos! Nimmareitakin kyseltiin, kuin rokkitähdiltä. Yhdeltä innokkaalta ihailijalta tuli suusta “yks biisi vielä!” -käskyn lisäksi myös vaahtoa.
Otin varmuuden vuoksi pilkun paikkeilla toisenkin kaljan, josko Antolta uupuisi. Hänkin oli tilannut kaksi. Joimme ne väkisin. Kotosalla hääohjelmaa nauhalta, yhdet ja maate. Seuraavana päivänä roudattiin Anton kera, Vorssi oli onneksi rummut niputtanut ennen siirtymistään muille maille. Aivan kivaa oli tälläkin kertaa.