Melko tarkkaan kolme vuotta siihen meni. Edellisen ja ainoaksi jääneen kerran olimme Tampereen legendaarisessa Henkassa keikalla kolme vuotta aikaisemmin. Keikka meni silloin hyvin, joten en oikeastaan tiedä miksi asia jäi sikseen, mutta onneksi Jomppa korjasi asian ja hommasi meidät esiintymään tähän Wanhan Postin alakerrassa sijaitsevaan, eritoten raisuista arki-illoistaan tunnettuun luolaan. Jostain syystä, tavallisesta poiketen, asennoiduin keikkaan vähän “käydään hoitamassa alta pois” -tyylisesti. En itsekään tiedä miksi. Kenties siksi, että soundchekin vuoksi jouduin missaamaan beach volley -hallivuoron. Kävimme siis alkuillasta tekemässä tsekin. Paikastahan löytyy äänentoisto ja miksaaja, mutta lukuisten yhteensattumien vuoksi päädyimme kuitenkin vetämään sähkörummuilla ja omalla mikserillä, joten miksauskin oli omamme. Talonmiehen, Miken, tehtäväksi jäi laittaa valmis soundi pihalle oikealla volyymilla. Hyvältä kuulosti, joten häivyimme tahoillemme!
Soittoaika oli järjettömään normaalityyliin arki-illasta huolimatta 00.30. Olin jo asennoitunut täysin autokuskiksi, mutta 23.30 Jonyn viesti ilmoitti “avaa kalja”. No, kävihän tämäkin. Jomppa poimi meikän kyytiin ja paikalta löysimme myös Anton, jonka avulla sujahdimme autoitse talon parkkihalliin. Sieltä suoraan bäkkärille. Helppoa! Tiskiltä sai juomia ja moisia hakiessani huomasin paikalla olevan myös tuttuja: entinen keikkamyyjämme Minni “Kung-fu-muori” Kumpvuori sekä laulutaitelija Jarkko “Aloha” Ahola. Tämäpä yllätys! Tervetuloa!
Taas kerran ennakkoasennettani vedettiin märällä rätillä kasvoille, kuten todella oli syytäkin! Henkkaan valui väkeä pikku hiljaa enemmän ja enemmän ja alkutunnustelun jälkeen keikka saatiin kiivaana käyntiin lavanreunan molemmin puolin. Itsestä oli sangen hauskaa soitella pitkästä aikaa pariakin Apulanta-kappaletta (Silti onnellinen & Zombeja) ja muutkin tuntuivat menevän kaupaksi aina Kotiteollisuudesta Cheekiin. Rokki! Lopun yhteislaulanta oli sangen toimivaa ja encorena heitettiin vielä perinteiset Tapsat ilmoille. Hienoa, kiitos! Kamat kasaan, Jony rattiin ja kotiin maate. Uudestaan!