Bilebändin päiväkirja

Elokuun alku toi meille matkan Helsinkiin, mikä tuntui sangen maistuvalta vaihtoehdolta. Valitettavasti olin itse ollut kipeänä ja puolisentoista viikkoa ja vähän hirvitti oma laulullinen suoriutuminen keikasta. Onneksi jo edeltävän päivän trubakeikka oli selvitetty, joten luotin siihen, että jotenkin biisit puhkutaan läpi tälläkin kertaa.

Kävimme Jonyn kanssa kaksin pakkaamassa auton ja karautimme Helsinkiin, missä paikalla olikin jo Anttoa tuurannut Timba Koillisbumba. Yllätykseksemme huomasimme O’Malley’sin sisäravintolan olevan täysin kiinni ja auki oli vain sisäpiha, missä meidänkin oli määrä soittaa. Eipä siinä, romut terassille ja pystyttelemään. Kasaus oli perin ahdasta, mikä oli sikälikin hankalaa että kitaraetuasteeni hajottua olin varautunut näihin ympyröihin uudella kamakokonaisuudella ja sijoittelussa riitti arpomista. Saimme kuitenkin kaiken pystyyn mainiosti ja sounditkin olivat ihan kelpoiset, joten pääsimme hyvillä mielin nauttimaan hyvin maistunutta ruokaa ennen vetoa.

Sisäpihalla oli jonkin verran väkeä, kun starttasimme ensimmäisen kattauksemme Pop-Musiikilla, mutta elävän musiikin tenho alkoi kohta toimia: yhä useampi silmäpari tuli uteliaana vilkuilemaan portille, mistä musiikki mahtaa kuulua. Kohta olikin jo sisäpihalla väkeä ja tiskille jonoa! Saimme sangen kohteliaan vastaanoton yleisöltä, joka oikeasti kuunteli musisointiamme ja antoi kuuluvia aplodeita. Olipa mukavaa! Noh, laulamisessa oli pikkaisen puolivillainen tatsi sairastelun vuoksi, mutta ilman suurempia yskänpuuskia selvittiin, mikä tuntui jo onnistumiselta. Toiseen settiin saatiin jo vähän mukaan vielä yhteislaulua ja muuta vuorovaikutusta, joten keikkaan sai taas kerran olla sangen tyytyväinen. Encorekin huudettiin ja huutoon tietenkin vastattiin. Kiitos Helsinki!

Poiskasauksen yhteydessä vastaanotimme selkääntaputteluja ja koska Mällin soittoaika on erittäin mainio klo 21-23, pääsimme lähes “ihmisten ajoissa” kotiinkin. Kyllä kelpasi!