Bilebändin päiväkirja

Reissu Raumalle oli oikein virkistävää vaihtelua. Domino oli näemmä herännyt Apollo-välivaiheen jälkeen uudelleen henkiin, mikä tuntui oikein messevältä asialta. Olin soittanut eräässäkin hevibändissä ko. mestan lavalla pariin otteeseen ja todistanut siellä yleisön puolelta niin Waspia kuin Tiktakiakin. En kyllä muista, oliko Petralla moottoripyöränsarvi-pääkallomikkiständi ja sirkkeli munissa. Meilläkin oli uutta rekvisiittaa lisäintoa tuomassa, joskin hieman eri merkeissä mentiin kuin Wasp aikoinaan. Lihakimpaleiden sijaan olin hankkinut uusia lamppua, niiden ohjaamiseen tarkoitetun jalkapolkimen, uuden savukoneen ja vielä näiden lisäksi uudet laulu- ja kitaraefektit. Jännitti oikein moinen säätäminen.

Domino löytyi helposti, mutta vanha vaisto ajoi jopa täysin oikeaan parkkiin roudausoven eteen. Hissillä kamat lavalle ja sitten alkoikin meille poikkeuksellisen pitkä pystytys- ja tsekkisessio, mikä taisi ottaa jopa himpun yli kolme tuntia. Lopulta kaikki kamat löysivät paikkansa ja soundinsa ja lopputulemana huomattiin, että sekä näytimme että kuulostimme entistä paremmalta. Kelpaa! Tosin Dominon sali oli meidän asteikollamme ”melko kookas”, joten huolimme vähän PA-kamain riittämättömyydestä. Ok, eihän mitään mieletöntä bassojytinää aikaiseksi saatu, mutta haluaisin kuulla kyllä parempisoundisen bilebändin saman kokoluokan kamoilla.

Ruoka oli ihan hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Totesimme myös tarjotun oluen kelvolliseksi. Kun vielä otimme hotellihuoneet haltuun, kello oli vierähtänyt äkkiä jo yli puolen yön. Soittoaikaa oli ”yllättäen” tilaajan toiveesta myöhästytetty puoli kahdestatoista noin yhteen. Bäkkärillä oli lämmintä, mutta jääkaapissa juomat kylmiä. Innostuimme. Kun sitten suuntasimme lavalle, oli näky vähintäänkin absurdi: suuri ravintosali ammotti kolkkona tyhjyyttään. Paikalla oli korkeintaan 15 ihmistä, joista noin puolet oli tuttuja. Suhde taisi olla sama myös raumalaisten/ei Raumalla asuvien suhteen. Nauratti, joten painuimme lavalle. Meillä oli hauskaa ja paikalla ollut yleisö tuntui sekin viihtyvän. Pistimme eetteriin tunnin ja kakskytminuuttia sitä itteensä, joka pienen spedeilyn säestämänä ajoi asiansa toimivasti.

Jatkoimme bäkkärillä ja sitten vielä hotellihuoneessa. Tikitalkin lisäksi meitä viihdytti asiakeskustelu joukkoliikenteestä. The Coveralls eduskuntaan! Tai edes kunnanhallitukseen. Sehän on sananmuunnos, hups! Aamulla puhalsimme, muttemme alkometriin, sillä Rauman poliisi ei lauantaina palvellut. Tämä kirvoitti jatkamaan yhteiskunnallista keskustelua. Aamukävelyä tuli senkin edestä, samoin Hesburger-annostusta taas pitkäksi aikaa. Kuka haluaa käydä Hesburgerissa? Aina? Idiootit.