Vaihteen vuoksi tämä keikka tuli käsille erittäin ripeällä aikataululla; olisiko ollut peräti samalla viikolla. Näin ollen Antto estyikin reissusta, mutta koska muille päivä sopi ja Timo lupautui äkkilähtötuuraajaksi, oli keikka selviö! Yksi Seinäjoen keikka olikin lähiaikoina peruuntunut meistä riippumatta, joten kiva kun saatiin nyt keikka Etelä-Pohojammaalle.
Jottei asiat sujuisi turhan helposti, olin ilmoittanut muille tuntia liian myöhäisen lähtöajan. Onneksi näille joustaville hipeille sopi aikaisempikin lähtö ilman sen pidempää varoitusaikaa. Kokoonnuimme treenikämpällä, pakkasimme rutiinitta auton täyteen ja suhasimme Seinäjoelle. Perinteisiin kuuluu olla osaamatta ajaa takaoviparkkiin ns. ykkösellä, ja tästä hienosta tavasta pidimme kiinni tälläkin kertaa. Korttelin ympäri pääsi vielä päräyttämään.
Ottaen huomioon, että takana oli taukoa ja paikalla ei edes orkkiskokoonpano, pystytys sujui sangen nopsasti ja vaivattomasti. Jostain syystä paikan äänentoistokin kuulosti paremmalta kuin ennen, joten kaikki oli mallillaan. Jotta hieman uutta jännitettävää saatiin kehiin, olin viimein hommannut itselleni langattomat in-ear-monitorit pitkän pohdinnan jälkeen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tästä lähin saan halutessani kaiken tarvitsemani äänen kuuluviin suoraan korvanappeihini, enkä tarvitse lavalle erillistä kaiutinta tätä varten. Jomppahan on käyttänyt vastaavia jo pitkään. Vaan tottuisinko nappeihin ja saisinko sinne haluamani kuuntelun? Jo tsekki osoitti hankinnan mainioksi: kuulin mitä halusin ja varsinkin laulaminen oli näin todella mukavaa. Kiitos!
Siirryimme appeelle yläkerran American Dineriin. Jo päivemmällä epäterveellisesti ruokailleena osasin tietää, mitä oli tulossa: sandwitch maistui syödessä hyvältä, tuntui oitis aterian jälkeen pahalta. Ruokailun ohessa saimme ehkä Seinäjoen-keikkojemme parhaan uutisen ikinä: majoitus oli Cumuluksessa. Cumuluksessa! Eipä siinä Omenassakaan mitään suurempaa vikaa ole, mutta esim. aamupala on vallan mainio juttu. Mahtavata. Otimme hotellin haltuun ja aloitimme Timon kanssa hurjan älypelitaiston. Taistoa syntyi jo siitä, että saimme älylaitteemme pelaamaan samaa peliä. Saimme lopulta Taisto Quiz -nimisen pelin toimimaan. Sattumaako? Voitin.
Aloitusaika oli tutun varhainen klo 01.00. Kävimme bäkkärillä vain lähinnä kääntymässä ja astelimme lavalle. Asettelin uudet korvamonitorini kuuloelimiini ja läksimme vetämään. Jonyn ohjelmapäivitetty puhelin soitti intronauhan päätteeksi myös spesiaalin Kökkö Open Air -nauhan, joka onneksi alkoi niin hiljaisesti, ettei se yleisölle toivottavasti edes kuulunut. Meininki muistutti monia menneitä Seinäjoen Ilonan vetoja – kansaa ei ollut livepuolella tungokseksi asti, mutta onneksi aktiivisia elävän musiikin ystäviäkin paikalta löytyi! Meininkiä oli myös poikkeuksellisen vaikea itse aistia: korvanapit eristivät yleisön meteliltä ja kirkkaiden etuvalojen vuoksi lavalta ei paljon yleisöön nähnyt. Onnistuimme mielestämme aivan hyvin ja Timo esitti taas kerran virheetöntä tuuraustoimintaa. Kiitos!
Seuraana päivänä lentoon lähtenyt (!) Timo poistui aamujunansa vuoksi oitis hotellille ja seurasimme ns. yksien jälkeen Jonyn kanssa perässä. Unta palloon. Hyvä!