Bilebändin päiväkirja

Erikoiskeikat ovat piristäviä – ja tämä veto oli oleva hyvin spesiaali laatuaan. Meidät oli nimittäin kiinnitetty lämmittämään yleisö “Popeda radalla” -tapahtumaan, joka oli jo ehtinyt tulla alkukesän tuoreeksi perinteeksi Teivon raviradalla aivan Tampereen kupeessa. Paikallismeininkiä, nääs! Ulkoilmakeikaus tarkoitti myös sitä, että pääsimme vetämään pitkästä aikaa ns. oikealla kattauksella. Kunnon rumpusetit ja vahvistimet, aijai!

Kesälauantai oli kaunis ja aurinkoinen. Paikalle päästessämme Popedan erittäin henkilökuntavetoinen soundcheck oli vielä menossa ja sen jälkeen saimme päivitellä suomalaista rocktähteyttä glamourisimmillaan: ensimmäisenä roudauslaatikoissamme oli kiinni Popedan rumpali Lacu! Muutenkin täytyy nostaa hattua Popedan ja henkilökuntansa suuntaan; vaikka itsekin olen ehtinyt nähdä liveympyröissä monenlaista suhtautumista muihin ja varsinkin nimettömämpiin bändeihin, oli tunnelma kasauksessa ja koko päivänä ynnä iltana todella ystävällinen ja avulias. Hienoa ammattimeininkiä!

Kasaus ja tsekki hoituvat kivasti, kun oli ensin päätetty vetää omalla rumpusetillä äänentoistoväen helpottamiseksi, vaikka Lacukin olisi settiään käyttöön tarjonnut. Mahduimme toki hyvin lavalle oman setinkin kera. Miksaaja kävi kiittelemässä, että tuleepa mukavan valmista soundia suoraan lavalta ja on helppo miksata. Se lämmitti.

Tsekin jälkeen saimme ruokaa ja läksimme vielä Jonyn kanssa käymään kodeissamme tappamassa aikaa, itse olin tämän jo kaavaillutkin pakolliseksi koiranhoidollisista syistä. Tretja jäi paikalle edustamaan orkesteriamme.

Palatessamme alkuillasta alkoi ilmassa olla juhlan tuntua! Ravit oli juostu ja soittoaikamme läheni. Kaikki oli niin mukavasti mallillaan, että säädettävää ei juuri ennen show’ta ollut. Lukuunottamatta sitä, että ainoan bäkkäribajamajan oli ehtinyt varata joku pidemmin asioiva juuri kun itseni piti käydä legendaarisella “finalkusella” ennen taustanauhan käyntiin pärähtämistä. Ehdin kuin ehdinkin lopulta, vaikka aloituksemme saattoi minuutin sen takia venähtää.

Keikka oli hemmetin hauska! Oli upeaa vetää isoissa puitteissa ja yleisökin, vaikka tietenkin illan pääesiintyjää odottikin, lämpeni mukavasti puuhailuumme. Alkuillan leppoisuus oli toki läsnä, mutta vain nimenomaan hyvällä tavalla. Tätä korosti lavalle vielä estoitta matalalta paistanut aurinko. Kolmeen varttiin rajattu soittoaikamme oli myös hauska kokemus; biisejähän piti karsia normisetistä kovastikin! Ja näin seurauksena oli todella intensiivinen ja tiukka setti. Miellytti kyllä vaihteluna meitä soittajiakin. Lopun Tuhkimossa oli jo melkoista yhteislaulua ja suuhun jäi äärimmäisen hyvä maku!

Oman vetomme jälkeen suoritimme pikaroudauksen (kamat jotenkin lavan taakse mahdollisimman nopeasti) ja kasasimme niitä rauhakseen syrjemmällä vielä kun Popedan alkunauha pärähti soimaan. Mikäs siinä laitellessa. “Jumankauta, Flying V”, kommentoi Pate kitaraani.

Kun kamat oli pakattu, emme olisikaan päässeet käytännössä mihinkään bäkkärialueella olevan kulkineemme kanssa, joten tsekkasimme Popedan ja me ei-autoilijat nautimme muutaman juomankin. Popeda oli mainio itsensä ja yleisöstä löytyi muutamia tuttujakin. Kiva ilta! Näitä lisää!

-Vili