Bilebändin päiväkirja

Vuorossa “kahden tuuraajan jaksollamme” oli legendaarinen puolikotikenttä Vammalan Seurahuone. Laitoimme Armadillon kanssa kamat autoon ja suhasimme Vammalaan. Olimme turhankin ajoissa paikalla, mutta emme viitsineet odotella Timoa roudaamaan, vaan kannoimme kamat pääosin kaksin yläkertaan, kunnes Timokin ilmestyi aivan ajallaan. Seurahuonetta oli remontoitu sitten viime sisäsoittelun ja lavalla olikin yllättävän paljon tilaa, mitä tervehdimme kiitollisuudella. Mainiota!

Pystytys ja tsekki sujuivat ja soundi oli hyvä. Takahuoneessa odottivat juomat ja ruoka maistui. Kaikki todellakin kohdallaan! Keikkaa odotellessa katsoimme “shreds”-videoita ja Tenho Tuisku -remixejä, joten ilmapiiri oli hyvinkin leppoisa. Sitten koitti esiintymisen aika. Kuten tapana on ollut, Seurahuoneella oli vielä 10 minuuttia ennen keikkaa pelottavan hiljaista.

Starttasimme sovitusti puoliltaöin muutamalle ihmiselle. Emme ehtineet kuin biisin-pari esittää, kun tanssilattialla alkoi olla jo enemmänkin väkeä. Näin tämän pitää kehittyä! Puolessa välissä ensimmäistä settiä (kolmesta) oli jo käynnissä kunnon meiningit ja kun pienen alkukangistelun (aluksi crash-kanavat mikseristä kiinni, patterit langattomasta hukassa jne.) jälkeen pääsin itsekin vauhtiin kiinni, alkoi homma maistua toden teolla!

Esitimme takuuvarmoja kappaleita kolmen setin ajan ja meininki pysyi hyvänä loppuun asti. Encorea vaadittiin ja se annettiin! Armadillo oli taas aivan liekeissä keikasta, eikä ihme: lähellä lavaa ollut yleisö piti sellaista meteliä, ettei paremmasta väliä! Aivan hemmetin hienoa, Vammala!

Keikan jälkeen Timo läksi yrittämään heti unta, mutta Armadillon kanssa käytiin perinteisesti(?) Mamin grillillä. Ähky ennen unta, uhka vai mahdollisuus?

Aamulla kamat kasaan ja kotiin. Hyvällä fiiliksellä edelleen tästä keikasta. Kiitos Seurahuone!

-Vili