Bilebändin päiväkirja

Hämeenlinna on ollut The Coverallsin pitkän historian aikana vähän mystisen vieras paikka, vaikka erityisen kaukana se ei olekaan. Olemme soittaneet nimittäin vuosien varrella Hämeenlinnan keskustaajamassa tasan yhden julkisen keikan, josta olikin ehtinyt kulua jo kokonaiset viisi vuotta. Olipa siis mukavan odottava kutkutus lähteä keikkailemaan.

Hetki meni treenikämpällä hämmästellessä Hollannin-vierailun (yksityistilaisuuskeikka) jälkeen soittokamppeita, joista osa oli matkalaukuissa ja osa ties missä. Mutta kaikki saatiin kasaan ja lähdettiin kohti Hämeenlinnaa! Matka meni joutuisasti jopa pikkaisen samalla palaveroidessa ja pian kaarsimmekin Tavastehusin keskustaan. Vastaanotto oli oikein lämmin ja lava vaikutti sopivalta arveluttaviin tarkoituksiimme. Hyvä!

Soundcheck meinasi vähän venähtää, kun selviteltiin virvelirummun häiriöääntä ja itse otin käyttöön vielä uuden kitaraetuasteen, mikä toi omat kuvionsa säätämiseen. Hyvin kuitenkin selvittiin ja soundi kuulosti potkivalta. Kun saimme vielä ruhtinaalliseksi takahuoneeksi koko kellaritilan ja pääsimme syömään ihan kunnon ravintolaan (oheinen Piparkakkutalo), niin tunnelma sen kun kasvoi. Aikaa tapoimme Jonyn kanssa raitista ilmaa haukkaamalla ja kävelimme (riutuneista kropistamme huolimatta) Hämeen linnalle ja takaisin muutenkin pientä kaupunki-sightseeingiä samalla tehden ja menneitä kokemuksiamme kaupunkiin liittyen muistellen.

Aloitusaika oli myöhäinen ja väkeä olikin hyvin paikalla. Ainoa latistava seikka oli alkunauhan soimisen aikaan lavalle hyökännyt mieskolmikko, jonka tyhmyys saa vieläkin pudistelemaan päätä. Meitä on moneen lähtöön. Itse keikka sen sijaan lähtikin käyntiin mukavasti ja vastaanotto oli aivan mainio. Vähän ehkä täyspitkän vedon aikana tunnelma ehti poiketa laimeammissa vesissä, mutta yökerhoympäristössähän näin käy monesti; jengi vähän vaihtaa sijaintia tilanteen (ja biisin!) mukaan, käy hakemassa juomia jne. Mutta aivan hyvin pärjäiltiin.

Kasaaminen ahtaahkolla lavalla ja varsinkin roudaaminen ihmismassan läpi peräkärryyn oli melko työlästä eikä täten kuulunut varsinaisiin illan tähtihetkiin. Lopulta kaikki kuitenkin saatiin kyytiin ja pääsimme ajelemaan kohti Tamperetta. Kovin aikaisin emme olleet nukkumassa.

Kiitos Skogster!

-Vili