Vallaton coverbändi sai alkunsa vuoden 2002 lopulla Äetsässä, Pirkanmaan ja Satakunnan villeillä rajaseuduilla. Vili halusi soittaa bändissä, joka takuulla saisi yleisön mukaansa – ja sehän onnistuisi parhaiten nimenomaan kaikkien valmiiksi tietämillä biiseillä. Yksi ongelma askarrutti nuoren muusikon mieltä: usko omiin laulunlahjoihin ei ollut kova. Mieli kuitenkin paloi juurikin kitaristi-laulajaksi, sillä näin homma pysyisi yksinkertaisena. Ei tarvittaisi kuin rumpali ja basisti. Jos kerran simppeli meininki olisi valttia, niin linjaksi voitaisiin valita punk. Eihän ne punk-laulajatkaan osaa laulaa… Idea oli siis paketissa.
Visio oli ja intoa. Seuraavaksi tarvittiin soittajat. Rumpalivalinta oli lähes selviö: iskelmäbändistä tuttu Ville rakasti punkrockia ja energinen soittotyylinsä sopi konseptiin loistavasti. Ville lupautui oitis mukaan! Samaisista humppakuvioista löytyi myös basisti – Timo lupautui basson ohessa hoitelemaan taustalauluja. Punkrock oli suuntaviittana ideassa alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta mukaan päätettiin ottaa myös linjasta poikkeavia biisejä, kunhan henki säilyisi samana. Ensimmäiset treenit pidettiin muistikuvien mukaan Äetsän nuorisotalolla. Ohjelmassa oli iskusävelmiä kuten Tahdon rakastella sinua, Matkalla Alabamaan ja Self-esteem. Kaikki vaikutti hyvältä.
Hyvään tahtiin treenattavaksi otettiin lisää kappaleita (mm. Fly Away, Anna mulle piiskaa ja Rebel Yell) ja pian niitä olikin kasassa setillinen. Neitsytkeikan aika koitti 5.3.2003 ja paikkana toimi yllätyksellisesti juurikin Äetsän nuorisotalo. Äänentoisto hoidettiin itse omilla ja lainakamoilla ja hieman jännitti. Meininki oli kuitenkin mahtavaa ja keikka onnistunut! Yleisö tykkäsi ja kaikki sujui, mitä nyt soittovirheitä tuli vielä luvattoman paljon. Jotakin oltiin saatu aikaiseksi ja tästä oli hyvä jatkaa.
Keikkakesä 2003 toi mukanaan ainakin pari esiintymistä. Huittisten Kick Up The Music -tapahtuma nosti The Coverallsin Huhkolinnan lauteille onnistuneesti ja meininki rokkasi myös Kiikoisten Purpureilla. Alkutalvesta esiinnyttiin aivan loistavalla keikalla Espoossa opiskelijabileissä sekä Äetsän nuorisotalolla ensin normaalimerkeissä ja myöhemmin kavereiden kekkereillä yksityistilaisuusmeiningillä. Mouhijärvelläkin oltiin pikkujouluissa. Soitto maistui ja hauskaa oli!
Vielä seuraavanakin vuonna tapahtui. Päädyttiin niin Jurvaan, Punkalaitumelle kuin muutamalle kotikenttäkeikallekin. Välillä keikoille myös pukeuduttiin hassuihin tamineisiin ja muutenkin hyväntuulinen spedeily oli runsaasti läsnä. Meininki oli parhautta edelleen. Sitten tapahtui kuitenkin The Coverallsin kannalta hieman etenemistä vaikeuttavia asioita. Vilin toinen bändi solmi levytyssopimuksen, lähti levyttämään ja tekemään runsaasti keikkoja. Timon ja vielä tovin Villenkin komppiryhmittämä iskelmäbändi alkoi myös takomaan aiempaa enemmän hommia. The Coverallsille ei löytynyt aikaa, vaikka yhtye kaikille soittajille olikin rakas.
Aikaa vierähti varsinkin Vilin ja Timon kierrellessä ympäri lavoja muissa merkeissä. Pari kertaa käytiin treenaamassa ihan hauskanpitomielessä, mutta keikalle asti ei päästy. Ensimmäinen jälleensyntymän kipinä iski alkuvuodesta 2006. Paluukeikka sovittiin Vammalan tuoreeseen menomestaan, Baroniin. Bändi pääsi heti kehiin siis loistavissa puitteissa, kunnollisten äänentoisto- ja valolaitteiden kanssa ja yleisö oli myyty. Bändi myös. Seuraavaa keikkaa ei kuitenkaan aikoihin näkynyt; kiireet tekivät tehtävänsä. Se oli todella sääli.
Loppuvuodesta 2007 Vili ja Ville päättivät, että The Coveralls ei todellakaan saa jäädä telakalle. Vilillä sattui olemaan hieman vapaata, Timo taas oli juuri luovinut tiensä juuri todella vaikeapääsyiseen Sibelius-akatemiaan, klassisen kitaran soittoa opiskelemaan, joten hän vaikutti pääkaupunkiseudulla ja aika oli kortilla. Vili oli Tampereella MoonMadness-yhtyeen keikkaa katsomassa ja jutusteli bändin rumpalin Anton kanssa. Muutaman oluen sumentamat aivot keksivät idean tiedustaa Antolta, kiinnostaisiko häntä soittaa spedeilevässä coverbändissä. Antto sanoi, että kiinnostaisi.
Timon mahdollisuudet olla mukana olivat niin huonot, että asia piti ottaa puheeksi Timon kanssa. Timo ymmärsi meiningin täysin ja treenikämpälle kokoonnuttiin Antto basson varressa. Miestä hieman hirvitti taustalauluvastuu, mutta turhaan. Kaverihan on luonnonlahjakkuus musiikin kentällä useammassakin roolissa. The Coveralls oli jälleensyntynyt vihdoin. Tämä lämmitti sydäntä sanoinkuvaamattoman paljon.
The Coveralls oli jälleen keikkakunnossa ja uuden elämän ensitahdit kajautettiin ilmoille tutussa Vammalan Baronissa tammikuussa 2008. Se oli uskomattoman hienoa. Vuosi 2008 toi lopulta bändille jonkin verran keikkoja ja hyvä meininki jatkoi kiihtymistään. Vuodesta 2009 voidaankin jo puhua menestyksenä. Parikymmentä keikkaa, uusia keikkapaikkoja, hienoja tapahtumia ja ihmisiä.
Anton liittymistä seuranneet vuodet ovat olleet ehdottoman noususuuntaisia. Keikkoja on ollut vuosittain useita kymmeniä ja Suomi on tullut tutuksi akselilla Helsinki-Oulu-Kristiinankaupunki-Kitee. Ainoana takaiskuna oli Villen lopettaminen yhtyeessä syksyllä 2012, mutta onneksi puolivuotisen Armadillo Hongon kannuttaman välivaiheen jälkeen The Coveralls löysi parhaan mahdollisen uuden rumpalin: Jony Oittisen. Vuonna 2013 The Coveralls on entistä valmiimpi valloittamaan maailman!
– Vili